VarasBlog

eeeeeeeeeee

100-vuotiaat Lahden Ahkera ja Lahti Energia tarjoavat yleisurheilun ystäville ilmaisen sisäänpääsyn Lahden Eliittikisoihin. Keskiviikkona 25.7. järjestettävissä kisoissa ovat alustavasti mukana ainakin Jukka Keskisalo, Tommi Evilä sekä O-P Karjalainen. Kannattanee tulla paikalle hiukan kauempaakin, sen verran hyvää vastinetta on rahoille tiedossa.

Yksi suomalaisen pikajuoksun vaikuttajista on poissa. Matti Mettala kertoo sivuillaan, että Esko Olkkonen on menehtynyt lauantaina 14. päivä vain 59-vuotiaana.

Värikkäänä persoonana tunnettu Olkkonen toimi mm. Arto Bryggaren valmentajana. Vuosituhanteen vaihteessa Olkkosen valmennusringissä olivat mukana muun muassa Ville Vakkuri ja Janne Mäkelä.

EDIT 29.4. korjattu ikä.

Sattui silmiini YLE:n urheilusivuilla surffatessa videopätkä yleisurheilijoiden Etelä-Afrikan leiriltä. En ehtinyt vielä katsomaan, mutta alussa vilahtelivat ainakin Monosen Matti, Pitkämäen Tero ja O-P Karjalainen.

Jutulla on pituutta tekstin mukaan 26 minuuttia. Eikun katsomaan.

Suomessa on totuttu siihen, että uutisiin voidaan luottaa. Joskus kuitenkin uutisia taiotaan kauhealla kiireellä ja faktojen tarkistaminen jää melkoisesti puolitiehen. Pirkanmaalainen kansanedustaja Kimmo Sasi oli maanantaina osallisena liikenneonnettumuudessa, mutta uutisointi tapahtumasta on ollut aluksi varsin kummallista.

Ilta-Sanomat kirjoittaa nettisivullaan uutisen ingressissä seuraavasti: “Sasi loukkaantui itsekin pahoin turmassa. Liikenteessä maanantai oli muutenkin synkkä, sillä eri puolella Suomea sattui vakavia onnettomuuksia.” mutta tarkentaa uutista itse tekstissä seuraavasti: “Sasi selvisi rajusta kolarista murtuneella nilkalla turvatyynyn ansiosta. Hänet vietiin Tampereen keskussairaalaan, jossa nilkka tiistaina leikataan.“.

Sanoisin, että vallan sukkelaa. Eikä tässä vielä kaikki. IS kertoi sivuillaan, että “Sasi on ollut autollaan matkalla vaalitilaisuuteen. Keli oli erittäin huono.” kun taas Yleisradion sivuilla tapahtumasta oli hieman erilainen kuvaus. YLE:n mukaan “Ajokeli onnettomuushetkellä oli poliisin mukaan hyvä. Sasi oli avustajansa mukaan palaamassa Tampereelle vaalitilaisuudesta.“.

Niin. Emmää sit tiedä.

Nuorten SM-hallit ovat nyt takana kuluneen vuoden osalta. Homma sujui melko hyvin tai ainakaan mitään suurempia murheita ei korviini kantautunut. Tampereen Pirkkahalli otti vastaansa kivuttomasti reilut 800 urheilijaa kahden päivän aikana. Oma hommani kisoissa oli ns. tulospalvelun yleismies-jantunen eli vastasin noin karkeasti ottaen tulospalvelun tekniikasta.

Varaslahto.net yhteistyössä Amptech Oy:n kanssa tarjosi lujaa juoksevalle kansalle reaktioajat taululle, mistä olen ylpeä. Taitaa olla ensimmäinen kerta tämän tason kilpailuissa Suomessa, kun reaktioajat näkyvät taululla. Algen vilppilähdönpaljastimista revittiin koneelle tieto reaktioajoista, jotka sitten luettiin tulostaulun ohjaukseen. Algen säädöt ovat melko tylyt varsinkin nuorempien sarjojen naisurheilijoille, joista monelle tuli ruutuun NO IMPULSE.

Tekniikka on apuväline, ei korkein oikeus. Lähettäjä vastaa aina viime kädessä, ammutaanko lähtö takaisin vai ei ja mikä tuomio takaisin ampumisen jälkeen on. Kisoissakin nähtiin lähtöjä, joissa urheilija ei saanut reaktioaikaa telineiden mittaamana, mutta lähettäjän keltainen kortti heilahti. Hyvä niin.

Kentällä tuloksia syötettiin kahdelta suorituspaikalta suoraan, pituus- ja kolmiloikkapaikalta ja kuulantyönnöstä. Tämä helpotti samalla kuuluttajien urakkaa, kun käsillä oli reaaliaikaisesti saatavilla kierroksen tilanne. Hyppypaikalla uurasti koko viikonlopun Tampereen Pyrinnön 14-vuotias Maiju Pokkinen, josta kiitokset hänelle. Ei se tulospalvelun naputtaminen ole vaikeaa, kun siihen oikein asennoituu.

Tulospalvelun toteuttaminen nuorten SM-hallien mittakaavassa on hieman isompi urakka kuin esimerkiksi Kalevan Kisat kesällä. Urheilijoita on enemmän ja suoritukset vedetään läpi tiiviimmässä paketissa. Silti kisajärjestäjä ei Suomessa voi järjestää yksinään Kalevan Kisoja televisioinnin vuoksi vaan joutuu kaivamaan rahapussistaan melko suurenkin tukun tuohta. Etelä-Saimaa uutisoi 15. helmikuuta, että Lappeenrannan Urheilu-Miehet maksavat kesän 2007 Kalevan Kisojen tulospalvelusta 56 000 euroa ja päälle lätkäistään videotaulusta 20 000 euroa. Ensi vuonna kisat ovat Tampereella.

Kova summa urheiluseuralle. Se on samalla pois seuran urheilijoiden käytössä olevista rahoista. Myös tuon nuorten SM-halleissa uurastaneen Maijun.

Rovaniemen SM-kilpailut ovat nyt ohitse; tulokset tehty ja mitalit jaettu. Pikamatkoilla huomion veivät jälleen kerran 60 metrillä nähty taktikointi ja hallin kaarteet.

Kenellekään pikajuoksua seuraavalle ei varmastikaan ollut yllätys että 60 metrillä jälleen kerran taktikoitiin ottamalla ensimmäinen varaslähtö selvästi ennen paukkua. Säännöt eivät tätä kiellä, mutta en pidä sitä urheiluhengen mukaisena, eikä toisia kilpailijoita kunnioittavana toimintana. Näyttää siltä, ettei kilpailussa ole enää kyse siitä, että katsotaan kuka on nopein ja mihin omat rahkeet riittävät, vaan ainoastaan mitaleista. Taktikointi antaa huonon kuvan lajista ja pilaa monen urheilijan ja katsojan päivän.

Rovaniemen hallin radalla on pitkät, yli 60 metrin mittaiset suorat ja sitäkin tiukemmat kaarteet. Kaarteissa ei muuten olisi mitään erikoista, mutta kallistukset ovat pikamatkoille aivan liian loivat ja kallistukset laskevat ennen kaarteen loppumista. Tämän seurauksena tavallisesti kaarteesta suoralle tultaessa saatava hyöty häviää täysin ja juoksija joutuu taistelemaan pysyäkseen edes jonkinlaisella juoksulinjalla. Hallissa juosseen on helppo ymmärtää IAAF:n päätös poistaa 200 metrin juoksumatka kansainvälisistä halliarvokilpailuista.

Kilpailunjärjestäjälle iso kiitos hyvin toimineesta nettitulospalvelusta ja kilpailun järjestelyistä. Areena oli kisoille aika ahdas, mutta tunnelma oli sitäkin kotoisampi ja suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Täältä tähän.

Huh. Rötväsin sohvalla ja maanantain (12.2.) Hesarin aukeama oli siinä tiellä. Sattumalta lukaisin sivun D3 alaosassa olleen pienen uutisen tai pätkän otsikolla Vanhanaikaiset jumppatunnit romukoppaan.

Koulun liikunnanopetusta vaivaa liiallinen keskittyminen urheilulajien opetteluun. Tällä tapetaan monen koululaisen innostus liikuntaan, sanoo professori Jarmo Liukkonen Jyväskylän yliopistosta.

Olen hämmentynyt. Vaikka mittariin naksahtaa pian 30 vuotta (no okei, pari vuotta menee vielä ennen), niin ei niistä omista liikuntatunneista niin paljoa vielä ole aikaa. Ei siinä paljoa lajeja opeteltu, kun opettaja raahasi sählymailat kaapista ja heitti pallon kentälle. Lentopallossa pari hihalyöntiä käytiin läpi ja niillä pärjäsi varsin hyvin ne muutamat tunnit.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Asiaa selvennetään vielä tekstin jatkuessa.

Liukkosen mukaan liikuntataitojen nähdään olevan elämässä tarvittavia perustaitoja. “Ihminen on kokonaisuus, joten liikkumiseen vaikuttavat biologisten ominaisuuksien lisäksi myös esimerkiksi aistitoiminnot, tunteet, vuorovaikutus ja minäkäsitys. Haluamme nostaa esiin myös liikunnanopetuksen psykologisen puolen”, Liukkonen kertoo.

Psykologista puolta? Minäkäsitys? “Hei pojat, koitetaas ny pelata, ni kaikilla on hauskaa, eiks joo?” Voivoivoi. Tuossa pari vuotta takaisin olin viimeksi pitämässä yläasteen liikuntatunteja sijaisena kotipuolessa ja täytyy sanoa, että kyllä jossain on menty aiemmin jo pahasti vikaan, kun niitä vesseleitä ei saanut muuta tekemään kuin pelaamaan sählyä ja sekin oli lähinnä paikoillaan seisoskelua mailan kanssa. Ei sekään mitään urheilua ollut.

En tiedä, ei hyvää heilu. Loppuun vielä pohdittavaksi kaksi vuotta sitten YLE:n sivuilla uutisoitu teksti. Kehitys ei liene kyllä kääntyvän psykologisin menetelmin.

Varusmiesten paino on noussut kymmenessä vuodessa noin neljä kiloa 75,1 kiloon. Samalla 12 minuutin Cooperin testissä keskimääräinen tulos on laskenut noin 2 800 metristä 2 430 metriin.

Talvilajien tuoksinan keskellä on mukava vaihteeksi vilkuilla vähän yleisurkkiakin. Hallikausi näyttää pyörähtäneen käyntiin vauhdikkaasti ja tuloslistoilla on mukavasti uusia nimiä, nuoria urheilijoita. Mutta on vanhoja tuttujakin, niitä joiden kohdalla sydän aina pikkuisen hypähtää mukavien muistojen tulviessa mieleen. Täsmennän nyt sen verran, etten henkilökohtaisesti tunne ketään yleisurheilun tuloslistoilla keikkuvaa, mutta kun on noita kisoja nin kauan herkeämättä seurannut, niin ovat kuin vanhoja tuttuja. Sellaisia, joita vaistomaisesti tervehtisi jos kadulla vastaan tulisi. Se on aina niin noloo…

Soffaperuna on siis täällä haukansilmäntarkkana kun Urheilukanavan Pepe & Atte juontavat livelähetystä hallikisoista ympäri Eurooppaa. Ja huomennahan YLE esittää pläjäyksensä Tampereen Suomi-Italia maaottelusta. Lykkyä pyttyyn vaan sinne kaikille kisaajille, Forza Finlandia! Toivottavasti VTT, eli Varaslahdon TietoToimisto on paikalla ja raportoi meille pikajuoksutunnelmista ja juoksijoiden kuulumisista. On ollut taas niin kiva lueskella Mikon ja Kimmon juttuja. Tahtoo lisää! Ja kuvia kans!

Hyvää joulua kaikille niille, jotka vielä viitsivät edes joskus varaslahto.net:n sivuilla pyörähtää. Joululahjaksi teille ystävällisille tarjoan Stefan Koivikon ja Markus Pöyhösen haastattelut. Siinä on kaksi miestä, joiden tyylistä käyttäytyä olen aina pitänyt.

Molemmat ovat edustavia ja sitä kautta päässeet otsikoihin ja kansikuviin muutenkin kuin vauhtinsa ansiosta, mutta heitä yhdistää myös yksi pieni luonteenpiirre. Kumpainenkin on aina ollut aidosti kiinnostunut siitä, mitä heidän takanaan tapahtuu. He ovat aina huomioineet faniensa lisäksi myös kanssakilpailijansa. Menestys ei ole noussut hattuun, eikä urheilijan ole tarvinnut olla “samalla tasolla”, jotta hänen tekemisensä kiinnostaisi Pöyhöstä ja Koivikkoa.

On ihan turha edes yrittää kieltää, etteikö varaslahto.net:n päivitys olisi ollut täysin retuperällä jo pitkään. Vuonna 2005 ilmestyi kaksi isompaa artikkelia, joista toisessa sentään oli muutama kainalojuttu. Mutta nekin käsittelivät kahta ulkomaanmatkaani, melko narsistista siis.

Tänä vuonna sivuille on ilmestynyt neljä haastattelua. Niistäkin kolme on suoraan tai muokattuna julkaistu ensin jossain muussa mediassa. Varaslahto.net:n oma tuotanto on ollut varsin jäissä syksyn 2004 jälkeen, eivätkä tilastotkaan ole vähääkään ajan tasalla. Lähinnä hävettää.

Mutta niin se kai on, että kaikki loppuu aikanaan. Varaslahto.net oli aikanaan itselleni hieno juttu, ja sivuston myötä joitakin ovia aukeni ensimmäistä kertaa. Syksyllä 2004 sain työpaikan Porista, ja asun edelleen Raumalla, joten aika kaiken ylimääräisen tekemiseen on ollut enemmän kuin kortilla. Varsinkin, kun olen vielä sen leipätyöni lisäksi tehnyt freelance-toimittajan hommia suoraan sanoen liikaakin…

Omat kiireensä on myös Mikolla ja Tomilla, joten jos tämä sivusto vielä jatkossa aiotaan pitää pystyssä ja järkevänä, jostain varmaankin tarvitaan apuja. Eli, jos sinulla pysyy kynä kädessä ja olet kiinnostunut tekemään kansalaisjournalismia, avaa rohkeasti suusi. Pikajuoksusta lienet jo kiinnostunut, kun tällä sivustolla seikkailet.

Joka tapauksessa, kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua ja sen jälkeen räjähtävää lähtöä uuteen vuoteen!